 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Iltapäivä alkoi jo hämärtyä illaksi, kun Kari-isäntä vihdoin saapui Päivärinteen tilalle takaisin. Onneksi emäntä oli Pariisissa, eikä nähnyt miten isäntä ei ollut laittanut päälleen työvaatteita, vaan talutteli Simo-pässiä puku päällään ja kamelinkarvaulsterissaan.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Toisaalta Simo-pässi oli hohtavanvalkoinen ja lempeällä tuulella, joten se ei viitsinyt yhtään näyttää pässinluonnettaan. Sen turkki oli huolella juuri pesty ja harjattu ja hoidettu Helsingin ELMA-messuja varten, mistä Kari oli sen huomannutkin. Simo muisteli vielä komeaa lammaskatrasta, jota se siellä messuilla oli pistänyt järjestykseen ja olihan siellä ollut muutama lammaskaunotarkin, joita tosin oli voinut vain ihailla aidan takaa...
Ja oman arvonsa Simo-pässi kyllä tiesi. Ei ihme, että isännät olivat istuneet tuvassa pitkään ja hartaasti ennen kuin olivat päässeet sopimukseen.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
– Enkös olekin komea, katsoit sitten miltä suunnalta vain, Simo-pässi aprikoi mielessään ja kääntyili kuin mannekiini ainakin. Olihan sitä sadat, jolleivät peräti tuhannet olleet juuri messuilla kuvaamassa ja ihailemassa, joten oman kylän valkuvaajalle se osasi poseerata jo kuin puoliammattilainen. – Hyvä, että tuo Nukkelan kylän valokuvaaja sattui juuri sopivasti paikalle, se määkäisi.
