10. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 2 ja Lemmikkien kalenterin luukku 2

Ti 10.12.2013

Kettuperhe oli jäänyt huolehtimaan kylän koiranpennuista, joita oli nyt monilla Nukkelan asukkailla. Kaikilla kun ei ollut aikaa pentujen hoitamiseen päiväsaikaan. Siksi monta pentua oli viety asukastalolle kettuperheen hoitoon. Varsinkin Tapani ja Mimosa olivat riemuissaan koiranpennuista ja telmivät niiden kanssa päivät pitkät. Kettusten asunnossa oli menossa remontti jonka oli määrä valmistua jouluksi. Nukkelassa oli tapana, että kylän uudet asukkaat, joilla ei heti ollut asuntoa valmiina, saivat majoittua asukastalon tiloihin.

Vuorossa oli Joulukalenterien toisen luukun avaaminen. Koska Kettusten emäntä ei ollut vielä saanut avata luukkua, niin vuoro oli nyt hänellä. Tällä kertaa paketteja oli kaksi, Joulukalenterin luukku 2 ja Lemmikkien kalenterin luukku 2 ja niinpä rouva Tyyne Kettunen sai avata molemmat.
Ensin hän avasi Lemmikkien kalenterin luukun ja hupsista. Sisältö sai pennut hyppimään ja kisailemaan ja pennuille sopivaa tuon paketin sisältö olikin!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Ruokakupin sisältöä kävi jokainen pentu maistamassa. Jotain herkkua tuo kupponen sisälsi, mutta sen verran outoa mutusteltavaa se pikku pennuille oli, ettei yksikään niistä tyhjentänyt kuppia kokokonaan. Leluista tuli hieman kiistaakin, mutta kisailussa oli vain hauskaa napata narulelu tai pallo toiselta ja juosta sitten kilpaa ympäri, kunnes joku pennuista sai napattua saaliin itselleen!

Sitten rouva Kettunen avasi Joulukalenterin luukun 2 paketin. Kun paketti oli avattu, tuli hetken hiljaisuus ja sitten Tyyne Kettunen huusi kaikin voimin:
– EI, EI! Seis kaikki! Sillä koko pentujoukko oli juuri syöksymäisillään ihanalle samettiselle matolle, joka oli paketista ilmaantunut. Pennut jähmettyivät kuin taikaiskusta maton ympärille ja vain nuuhkivat sitä tai koittivat varovasti tassullaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

– Tämä on kyllä liian hieno matto Ketunkoloon, sanoi Tyyne Kettunen. Äiti kettu oli jo ristinyt heidän tulevan kotinsa Ketunkoloksi. – Minä haluan sinne vihreän räsymaton. Kudon sen itse. Annetaan tämä vaikka opettajalle tai kartanoon, Tyyne jatkoi.
Sitten Tyyne Kettunen taputti jokaista pentua ja supatti niiden korvaan: – Hyvää jouluaikaa teille kaikille! Tiedättekös, että te kaikki olette joululahjoja ja lähdette nyt uusiin koteihinne. Teidän pitää olla ajoissa kunkin tulevassa kodissanne, viimeistään jouluaattona!

                                                                ♥KIITOS♥

Jaanalle kiitokset ihastuttavista lahjoista!


4 kommenttia:

  1. Ihania söpöläisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranpennut ovat suloisia, lelukoiratkin ja varsinkin ne useimmiten. :)

      Poista
  2. Stupendi i cuccioli che giocano.
    Saluti, Faby

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ti ringraziamo per il tuo commento! Kiitos kommentista! Saluti!

      Poista

Rakastan kommentteja. Ne todella kirkastavat päiväni. Kiitos paljon ajastasi ja ajatuksistasi! Anonyymi, laitathan nimimerkkisi!